Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle “Haava sormessa” -kirjoitukselle. Kuvaan tässä kirjoituksessa miten sormeen tulleesta haavasta muodostuu kipukokemus. Edellisessä kirjoituksessa sormesta lähtenyt viesti uhasta jäi selkäytimen takimmaisen juuren tasolle, jossa tullut tieto joutuu ensimmäiseen käsittelyyn. Tämän käsittelyn jälkeen hermoimpulssi jatkaa matkaansa kohti aivoja.

Kaikkialta elimistöstämme lähtee jatkuvasti miljoonia impulsseja selkäytimen kautta kohti aivoja, joissa sinne tullut tieto käsitellään. Kaikki hermoimpulssit eivät kuitenkaan päädy tai pääse aivoihin asti. Viivytään hetki selkäytimessä siinä kohdassa, johon elimistöstä tulleet impulssit päätyvät. Kuvassa 1 on kuvattu selkäytimen kohtaa (eng. interneurons), jossa näitä erilaisia viestejä käsitellään. Ollaan siis matkalla sormeen tulleesta haavasta kohti aivoja.

second-order-neuron

 

Kuva 1. Lähde täällä

Selkäytimeen tulee siis järjetön määrä viestiä, joilla tuotetaan aivoja varten tietoa elimistön tilasta. Osa viesteistä kertoo esimerkiksi ihoon kohdistuneesta kosketuksesta tai paineesta, toisen viesti voi kertoa sormeen kohdistuneesta lämpötilan muutoksesta tai haavan aiheuttamasta kemiallisesta muutoksesta. Viestit kertovat kemiallisesta muutoksesta sormessa ja impulssit suorastaan “pommittavat” selkäydintä kohden. Tämän tärkeän viestin pitää päästä aivojen käsiteltäväksi.

Tultuaan selkäytimeen on vastassa ns. viestinviejä neuroneita (eng. second order neuron), mitkä ovat erikoistuneet ottamaan vastaan eri asioista kertovia hermoimpulsseja. Koska sormesta tulevia impulsseja on paljon ja ne tulevat kovalla intensiteetillä, ne ikään kuin raivaavat tiensä kohti aivoja. Portit kohti aivoja aukeavat erilaisten kemiallisten reaktioiden seurauksena ja viesti lopulta päätyy aivoihin. Kaikki tämä haavan syntymisestä viestin saapumisesta aivoihin tapahtuu hyvin nopeasti. Kaikki joilla on joskus ollut haava sormessa tietävät, ettei sen tiedostamiseen kovin kauan aikaa mene.

Kuvassa näkyy myös aivoista alaspäin selkäydintä kohti tuleva “hermorata” (descending pathways). Tämä liittyy siihen miksi ja miten kaikki selkäytimeen tullut tieto ei koskaan kulkeudu aivoihin asti tai se menee sinne vasta viiveellä. Toisinaan tieto elimistö kohdanneesta vauriosta tai haavasta saavuttaakin tietoisuutemme vasta paljon myöhemmin, jopa useiden minuuttien tai tuntien jälkeen.  Kyseessä on ns. laskevan hermoradan vaimennusmekanismi (descending inhibition tai top down inhibition), jolla blokataan kipuviestin meneminen aivoihin asti.

Tästä erittäin mielenkiintoisesta ja tärkeästä mekanismista kirjoitan tuonnempana työnimellä “Kivun muokkaaminen – Aivojen oma lääkekaappi”.

Kipumatriisi (pain neuromatrix) – Kipukokemus

Sormesta tullut viesti kertoo aivoihin tullessaan sormea uhanneesta vaarasta tai vauriosta. “Hei aivot, sormessa on haava, miten tähän pitää reagoida?” Edellinen lause voi tuntua jopa naurettavalta, mutta tosiasiassa tuohon tyyliin tätä asiaa voidaan ymmärrettävästi kuvata. Lauseesta voi ymmärtää tai lukea myös sen, että kivun kokeminen on aina prosessi. Prosessi puolestaan tarkoittaa, että asiaa käsitellään tavalla tai toisella ennen kuin siitä syntyy kokemus (output). Sormesta tullutta viestiä vaarasta voidaan kuvata kudoksesta tulevaksi vaaraviestiksi (danger input). Aivoissa tapahtuneen prosessin jälkeen aivot toteavat viestin sisällön uhaksi (perception), johon pitää reagoida. Reagointi voi tarkoittaa, että haava pitää desinfioida ja  laittaa sormeen laastari. Kipukokemus muodostuu siis huolellisen prosessin avulla mihin vaikuttaa moni asia. Avaan tätä asiaa seuraavaksi Kuvien 2 ja 3 avulla.

 

cartesian-vs-new-model-522x640

Kuva 2. Cartesian model of pain. Lähde täällä.

Kuvassa 2 on esitetty ns. Cartesian ajattelun ja nykytietämyksen välistä eroa kivun mekanismeista. Cartesian viittaa ranskalaiseen filosofiin Rene Descartesiin, joka piti ihmisen mieltä ja kehoa erillisinä ja toisistaan irrallisina asioina. Siinä kuvattiin kipua yksisuuntaisena viestiputkena kudosvaurioista aivojen kipukeskukseen. Nykyinen käsitys kivusta poikkeaa tästä paljon, sillä kauan jo ollaan tiedetty kipukokemuksen muodostuvan kehosta tulevien impulssien ja mielen yhteisvaikutuksista. Tämän yhteisvaikutuksen seurauksena ihminen kokee kipua. Tiedetään myös, että kipukokemus on hyvin yksilöllinen, samanlainen haava sormessa koetaan ihmisten välillä eri tavoin.

 

neuromatrix

Kuva 3. Pain neuromatrix / Body-self neuromatrix. Lähde täällä.

Kuvassa 3 esitetään kipumatriisia sen alkuperäisen kehittäjän Ronald Melzackin mukaan. Kaaviosta nähdään kipukokemuksen syntyvän moniulotteisen prosessin seurauksena, eikä pelkästään kudoksesta tulevana kipua aiheuttavana vauriona. Kaavion avulla voimme myös ymmärtää paremmin miksi kipukokemus on aina yksilöllinen. Kenelläkään meistä ei ole täsmälleen samanlaista historiaa ja aikaisempia kokemuksia kivusta. Ne vaikuttavat voimakkaasti siihen miten kipu koetaan ja mitä se merkitsee ihmiselle.

Olemme päässeet sormeen tulleesta haavasta aivoihin, jossa sinne tullut viesti haavasta käsitellään ja laitetaan sormen omistavan ihmisen kivun kokemisen kontekstiin. Siihen kontekstiin kuuluvat aikaisemmat kipukokemukset (mm. sormeen tulleista aiemmista mahdollisista haavoista), haavan merkitys ihmisen elämään, kuten työhön tai harrastuksiin sekä tilanne missä ja milloin haava tuli sormeen. Haava voi tulla esimerkiksi ruosteisesta naulasta, joka voi aiheuttaa pelkoa ja ajatus siirtyy harhailemaan jäykkäkouristusrokotteen voimassaoloon. Sen sijaan paperista tullut haava ei aiheuta huolta ja vaikuttaa kipukokemukseen vähentävästi verrattuna ruosteiseen naulaan. Kipukokemus syntyy siis monimutkaisten kemiallisten ja sähköisten impulssien seurauksena, mihin vaikuttaa moni asia yhtä aikaa , myös aivoissa jo ennen haavan syntymistä olleet asiat.

Miksi sormeen tullut haava ei yleensä kroonistu, kuten käy usein alaselkäkivun kanssa? Siinä onkin mielenkiintoinen kysymys, johon aion tarttua täällä tuonnempana, pysy siis mukana. Ja kiitos kun pysyit tähän asti 🙂

Lähteet:

Explain Pain. 2013. Butler, David ja Moseley, Lorimer

Pain and neuromatrix in the brain. 2001. Melzack, Ronald.

Therapeutic neuroscience education. Teaching patients about pain; A guide for clinicians. 2013. Louw, Adriaan ja Puendetura, Emilio

Categories: Kivunhoito

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Related Posts

Kivunhoito

Annamari pääsi selkäkivusta

Annamarin esimerkki on kertomus siitä miten selkäkivusta voi parantua vielä useiden vuosien toistuvien kipujen jälkeen. Parantuminen tarkoittaa tässä sitä, että selkäkipu, joka rajoitti Annamarin elämää on saatu hallintaan niin, että se ei ole enää esteenä Read more…

Kivunhoito

Ota “plantaarifaskiitti” haltuun

Plantaarifaskiitti eli kantakalvon kiputilasta käytetään nykyään myös nimitystä plantaarifaskiopatia. Se on usein pitkäkestoinen vaiva ja monesti asiakkaat ovat epätoivon partaalla. Oireita pyritään usein helpottamaan pohkeeseen ja kantakalvoon kohdistuvalla venyttelyllä sekä pohjallisilla että levolla. Viisaasti etenevä kantapään kiputilan Read more…

Kivunhoito

Kivunhoidon olisi syytä muuttua

Professorit Peter O´Sullivan ja Jeremy Lewis tuovat esille artikkelissaan “Is it time to reframe how we care for people with non-traumatic musculoskeletal pain?”  muutostarpeen liittyen kroonisen kivun hoitoon. Muutostarve on suuri sillä pelkästään Suomessa on yli miljoona Read more…