Blogin ensimmäisen kirjoituksen aloitan kivun käsitteen määrittelyllä kansainvälisen kipututkimusseuran IASP:n mukaan:

Pain

An unpleasant sensory and emotional experience associated with actual or potential tissue damage, or described in terms of such damage.”  IASP

Kipu

Epämiellyttävä aisti- ja tunneperäinen kokemus, joka liittyy todelliseen tai mahdolliseen kudosvaurioon, tai sitä kuvaillaan sellaisena vauriona”

Englanninkielisen määritelmän voi lukea kokonaisuudessaan IASP:n kotisivuilla täällä. Me kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kipu on epämiellyttävä kokemus ja haluamme päästä siitä eroon mahdollisimman pian. Siitä huolimatta jatkuvasta ja toistuvasta kivusta kärsii miljoonia ihmisiä ympäri maapallon. Krooninen kipu on eri muodoissaan terveydenhuoltojärjestelmien taloutta eniten kuormittava tekijä.

Johdanto

Kipu on aina subjektiivinen kokemus ja se on aina todellista. Kipujärjestelmällä on tärkeä tehtävä suojella meitä vahingoittamasta itseämme. Kipu varoittaa jo usein ennen kuin isoa vauriota ehtii syntyä pakottamalla meidät lopettamaan esimerkiksi voimakkaan kädenväännön tai kun kätemme osuu kuumaan hellan levyyn vedämme sen pois refleksinomaisesti. Kudosten, kuten lihasten, nivelsiteiden, välilevyjen, hermojen tai luiden vauriot paranevat normaalisti vaurion vakavuudesta riippuen viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Toisinaan vammoista seuraa jatkuvaa tai toistuvaa vuosia kestävä krooninen kiputila. Seuraavaksi käyn läpi kivun biologiaa siitä mitä tapahtuu akuutissa kivussa.

Akuutti kipu

Moni meistä on viiltänyt haavan sormeensa tai nyrjäyttänyt nilkkansa, jolloin epämiellyttävä kipu valtaa mielen, ainakin hetkeksi. Vamman vakavuudesta riippuen tapahtuneella on välitön vaikutus elämäämme. Sormeen tullut haava ei välttämättä ole kovin iso juttu. Vai onko sittenkin? Kipukokemus on voimakkaasti kontekstiin sidottua, esimerkiksi haava sormessa voi vaikuttaa paljon enemmän viulunsoittajan tai autonasentajan elämään kuin vaikkapa puhelinmyyjän. Kirjoitan kivun ja kontekstin yhteydestä myöhemmin blogissani.

Kivun syntymishetkellä aivoissa tapahtuu monimutkaisten sähköisten impulssien millisekunteja kestävä prosessi, jonka lopputuotos on yksilöllinen kipukokemus. Kipukokemus muodostetaan siis aivoissa, aina. Ei mennä kuitenkaan vielä aivoihin, vaan tarkastellaan miten kipujärjestelmä toimii kudokseen kohdistuvan vaurion hetkellä akuutisti.

Elimistössämme on monia hienovaraisia elämää ylläpitäviä järjestelmiä, kuten kipu- ja immuunijärjestelmät. Vaurion sattuessa immuunipuolustus käynnistyy hyvin nopeasti ja jo minuuteissa vauriopaikalle muodostuu kemiallinen reaktio. Tätä reaktiota kutsutaan paikalliseksi tulehdukseksi, josta usein käytetään termiä “inflammaatio” (eng. inflammation). Inflammaation lopputuloksena vaurioituneen kudoksen tilalle muodostuu uutta kudosta ja se paranee. Esimerkiksi sormessa oleva haava umpeutuu entiselleen tai ainakin lähes entiselleen.

Elimistössämme olevissa kudoksissa on erilaisia sensorisia eli tuntohermosoluja (eng. neuron), mitkä jatkuvasti välittävät tietoa niissä tapahtuvista muutoksista keskushermostollemme. Hermosolut ovat siis erikoistuneet aistimaan erilaisia ärsykkeitä, joita kudoksiimme kohdistuu. Näitä ärsykkeitä ovat mm. mekaaninen, kemiallinen (kuten inflammaatio) tai lämpötila. Sormeen tullut haava on esimerkki mekaanisesta ärsykkeestä, jolloin siihen erikoistuneet hermosolut reagoivat eli aistivat tulleesta muutoksesta kudoksen normaaliin tilaan.

Meillä kaikilla on siis hieno kipujärjestelmä, mikä välittää tietoa meitä uhkaavasta vaarasta. Varsinaisia kipuhermoja tai “kiukkusuonia” ei siis ole olemassa, vaan miljoonia hermosoluja, mitkä lähettävät jatkuvasti viestejä kohti keskushermostoamme. Hermosoluja, jotka ovat erikoistuneet välittämään tietoa vaarasta kutsutaan myös nosiseptoreiksi (eng. nociceptors). Kaikki kehosta tulevat viestit eivät kulkeudu aivoihin ja tietoisuuteemme asti. Miksi näin on, kerron siitä tuonnempana.

Kuten edellä mainittiin, sormeen tullut haava laukaisee elimistön puolustumekanismin muodostaen vauriopaikalle kemiallisen reaktion. Kemiallisiin ärsykkeisiin reagoivat nosiseptorit aktivoituvat ja ilmoittavat keskushermostoa sormessa olevasta uhasta tai vauriosta. Viesti saapuu sormessa olevia tuntohermoja pitkin selkäytimen takimmaisen juuren solmukkeeseen (eng. dorsal root ganglion, DRG). Kuva 1.

nosiception-from-skin

Kuva 1. Lähde: Nature

Takimmaisesta juuresta, jota kutsutaan myös selkäytimen omiksi “aivoiksi”, viesti jatkaa matkaa kohti aivoja synapsoimalla selkäytimessä sopivien kemialliseen ärsytykseen reagoivien neuronien (eng. second order neurons) kanssa. Päästäkseen aivoihin asti viestin pitää olla tarpeeksi uhkaava, joka määräytyy sormesta tulevien nosiseptiivisten viestiaaltojen tiheys ja voimakkuus. Tarpeeksi voimakas ja tiheä “pommitus” avaa portit selkäytimessä ja viesti kulkeutuu aivoihin. Aivoissa viesti joutuu tai pääsee käsittelyyn; “mitä tämä viesti tarkoittaa, onko uhka todellinen, pitääkö tähän reagoida, onko sormi oikeasti vaarassa?” Yleensä haava sormessa avaa portit ja viesti saapuu aivoihin ja ihminen kokee kipua sormessa. Kaikki tämä voi tapahtua millisekunneissa.

Aivoissa tapahtuu paljon

Aivoihimme saapuu jatkuvasti viestiä elimistöstämme olevien hermosolujen välityksellä. Kudoksista tulevien viestien lisäksi aivoihin tulvii impulsseja muiden aistiemme kautta. Kaikki mitä tunnemme, näemme ja kuulemme välittyvät myös aivoihimme, joka käsittelee sinne saapuneen tietotulvan jatkuvana prosessina. Suurin osa aivoihin tulleesta tiedosta ei saavuta tietoisuuttamme, vaan ne ikään kuin sulavat pois. Tietoisuuteemme pääseviin asioihin vaikuttaa moni asia, kuten aikaisemmat kokemukset. Hyvä esimerkki asiasta, jota emme tiedosta on housun tai paidan kosketus ihoamme vasten, joka on niin tuttu juttu, että emme sitä enää koko ajan tiedosta. Sen sijaan sormeen tullut haava useimmiten ylittää tietoisuuden kynnyksen ja aistimme haavan kipuna. Kivun kokeminen on siis moniulotteinen asia ja siitä on jo pitkään käytetty termiä neuromatriisi (eng. pain neuromatrix).

Tämä kirjoitus jatkuu seuraavassa kirjoituksessa “Haava sormessa – Selkäytimen kautta aivoihin”, jossa käsitellään sitä miten esimerkkinä tässä kirjoituksessa käytetty haava sormessa muodostuu tietoisuuteemme kipukokemuksena. Pysy siis mukana, tarina jatkuu tuonnempana…

Lähteet:

IASP (http://www.iasp-pain.org/Taxonomy#Pain)

Explain Pain. 2013. Butler, David ja Moseley, Lorimer

Categories: Kivunhoito

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Related Posts

Kivunhoito

Annamari pääsi selkäkivusta

Annamarin esimerkki on kertomus siitä miten selkäkivusta voi parantua vielä useiden vuosien toistuvien kipujen jälkeen. Parantuminen tarkoittaa tässä sitä, että selkäkipu, joka rajoitti Annamarin elämää on saatu hallintaan niin, että se ei ole enää esteenä Read more…

Kivunhoito

Ota “plantaarifaskiitti” haltuun

Plantaarifaskiitti eli kantakalvon kiputilasta käytetään nykyään myös nimitystä plantaarifaskiopatia. Se on usein pitkäkestoinen vaiva ja monesti asiakkaat ovat epätoivon partaalla. Oireita pyritään usein helpottamaan pohkeeseen ja kantakalvoon kohdistuvalla venyttelyllä sekä pohjallisilla että levolla. Viisaasti etenevä kantapään kiputilan Read more…

Kivunhoito

Kivunhoidon olisi syytä muuttua

Professorit Peter O´Sullivan ja Jeremy Lewis tuovat esille artikkelissaan “Is it time to reframe how we care for people with non-traumatic musculoskeletal pain?”  muutostarpeen liittyen kroonisen kivun hoitoon. Muutostarve on suuri sillä pelkästään Suomessa on yli miljoona Read more…