Auto on saanut osuman ja on rikki ja odottaa korjaamon pihalla hoitoa. Auto ei parane ilman ulkopuolista apua, vaan ihmisen on tehtävä sille jotakin. Auto saattaa olla täysin toimintakuntoinen, vaikka sen nokka onkin vähän rutussa. Peltivauriota ei välttämättä aina tarvitse korjata. Tosin kuvan autossa näyttää olevan myös vauriota toisessa silmässä, joten korjaamolle on syytä mennä, että saadaan näkökyky palautettua. Korjaamolta auto tulee aikanaan ulos ehjänä ja matka jatkuu. Näin helppoa se on auton kohdalla.

Mitäköhän autolla jäi mieleen tästä kivuliaasta vauriosta? Alkaako se pelkäämään liikennettä ja toisia autoja, puita ja tolppia? Tai heräileekö se yöllä painajaiseen, jossa se muistelee rutussa ollutta silmäänsä eikä saa enää unta. Entä, jos se saa uuden osuman niin muistuuko sen mieleen silmän räpäyksessä tuo aikaisempi kivulias törmäys. Se saattaa nostaa uudelleen pintaan ne kivuliaat muistot ja edellisen korjausoperaation kylmästi käyttäytyneen mekaanikon kourissa. Hän kohteli sitä kuin konetta eikä katsonut silmiin saatikka reflektoinut sille empaattisesti.

Hitto sentään, onko kolari mennyt sillä tunteisiin ja se on alkanut pelkäämään ja välttämään tilanteita. Se ei enää halua mennä toisten autojen joukkoon, vaan pysyttelee omissa oloissaan ja alkaa vähitellen ruostumaan. Tätä samaa jatkuu kuukausia, vuosia ja elämä kapenee kapenemistaan. Tuntuu, että se ei saa enää mistään otetta eikä tiedä miten ja minne jatkaa matkaa. Se on yksinäinen eikä kukaan tunnu osaavan auttaa sitä. Häpeä ja syyllisyyden tunne kasvavat ja auto masentuu. Ystävät ja harrastukset ovat kadonneet, renkaat ovat tyhjät ja valot ovat sammuneet. Sillä ei ole enää mitään käyttöä. Näin vaikeaa tämä voi joskus olla ihmisen kohdalla.

Toivoa on kuitenkin niin kauan, kun aurinko nousee ja laskee. Vaurioita voidaan korjata vielä vuosienkin päästä. Paraneminen voi alkaa siitä, kun löydät jonkun joka kuulee sinua, katsoo silmiin ja ymmärtää.

Kiitos kun luit blogiani 🙂

Jerry
www.jerryketola.fi

 

Kategoriat: Kivunhoito