Alaselkäkipu: Kristiinan tarina – Näin löysin avun ja toivon vuosien kivun jälkeen

Tässä asiakkaani ”Kristiinan” kirjoittama tarina häntä vuosia piinanneesta alaselkäkivusta. Toivottavasti tämä kertomus antaa uskoa myös muille alaselkäkivusta kärsiville ihmisille. Pitkään jatkunut alaselkäkipu voidaan saada loppumaan tekemällä asioita eri tavalla kuin olet tähän asti tehnyt. 

Kirjoitus etenee Kristiinan kirjoittamana ja suodattamattomana siten kuin hän on kuntoutusprosessinsa kokenut ja ymmärtänyt. Tekstin lomassa on muutamia sähköpostiviestejä, joita olemme käyneet paranemisprosessin aikana.

Alaselkäkipu – pitkä historia

Olen 41-vuotias nainen ja minulla on ollut jo yli kymmenen vuoden ajan alaselkäkipuja. Selkäkivut alkoivat poikamme synnytyksen jälkeen vuonna 2012. Synnytyksessä käytettiin kolme kertaa imukuppia. Olen lukenut vasta myöhemmin että imukupin käytöstä voi syntyä ristinivelen (SI-nivelen) ja alaselän toiminnallisia ongelmia ja vaivoja. Palasin äitiyslomalta töiden pariin vuoden päästä synnytyksestä (2006) ja käväisin samalla työterveyslääkärillä näyttämässä alati kipuilevaa selkääni.

Synnytystä aiemmin minulla ei ole ollut koskaan alaselkävaivoja. Hän tutki minut hyvin pintapuolisesti ja pyysi syömään kipuun Buranaa. Kertoi, ettei minussa ole mitään vikaa. Lääkärillä käynnin vuoksi koin että en tullut kuulluksi. Koin noloutta, että olin edes mennyt ”valittamaan” selkääni, ja sen sijaan että olisin kääntynyt toisen lääkärin puoleen, jatkoin hampaat irvessä selän nikotellessa ja söin kipuuni kolme vuotta buranaa.

Lamauttava alaselkäkipu

Lopulta selkä kuvattiin magneetilla ja siellä todettiin välilevynpullistuma, joka ei kuitenkaan painanut hermoa. Kipu oli välillä niin lamauttava, etten päässyt sängystä ylös. En tiennyt mitä tehdä ja buranan avulla sitkuttelin eteenpäin.

Kipuvaihe kesti kolmisen kuukautta. Olin tuolloin 35 vuotias ja uraputki päällä. ”Nuoruuden omnipotenssilla” uskoin että kehoni toipuu ajan kanssa. Kyllä välilevynpullistuma ”paranikin”, mutta selkä ei toipunut koskaan täysin. Elämä kääntyi selän ehdoilla elettäväksi. Se kipeytyi pienimmästäkin koitoksesta, ja söin näiden vuosien aikana valtavat määrät buranaa.

Alaselkäkipu muutti elämäni

Perheeni on hyvin sporttinen ja myös itse rakastan liikuntaa. Olen kärsinyt ”selkäihmisenä” siitä että olen joutunut jäämään perheeni yhteisistä liikuntahetkistä sivuun, sillä selkä ei kestä normaalia liikuntaa.

Olin vihainen, turhautunut ja epätoivoinen. Jäänkö minä nyt tämmöiseksi?  Vaelsin tunnottoman, totaalikrampissa olevan jalkani kanssa pitkin Pohjois-Helsinkiä päivästä toiseen. Olin kuullut että kävely elvyttää ja että pitää liikkua. Minä liikuin, kävelin noina aikoina niin paljon kuin kivuiltani ja jalan krampatessa pääsin vain eteenpäin. Aluksi matkat olivat lyhyitä, mutta pikku hiljaa vaiva helpotti. 

Aloin etsiä apua ja uutta hoitotiimiä. Googlasin ja kolusin lukemattomia tunteja netissä, luin suomalaisia ja ulkomaisia lähteitä (välillä sanakirjan kanssa) ja opiskelin ihmisen fysiologiaa, kineettisiä ketjuja sekä kipua. Olin kirjaston vakioasiakas, josta varasin pino kaupalla jatkuvasti uutta ja vanhaa ammattikirjallisuutta (fysioterapia, osteopatia, yms).

Olin päättänyt ratkaista kipuni syyn jotta ymmärtäisin mitä kehossani tapahtuu. Kokeilin alkuun eri hoitomuotojakin, vaikka lompakkoni huusi tyhjyyttään, sillä olin varma että kääntämällä joka kiven, myös minun vaivaani löytyy jostain apu.

Core-harjoittelu ei auttanut selkäkipuuni

Voin kertoa olevani ääritunnollinen esimerkki siitä, että olen tehnyt kaikki minulle annetut kuntoutusliikkeet, olen yrittänyt huolehtia, niin hyvin kuin pystyn, lannekaaren olemassaolon niin istuessa, seistessä kuin kävellessä. Olen välttänyt kaikki raskaat nostot, puutarhatyöt olen tehnyt mahallaan, ettei selkä vain pyöristy. Olen elänyt niin rauhallista ja lääkärien antamien ohjeiden mukaista tasaista elämää selkäni kanssa, ja siitä huolimatta minulla on selkä koko ajan kipeä.

Elän siis tällä hetkellä jälleen selkäkipuisen elämää. Pullistumat pelottavat ja myös siihen liittyvä kipu. Kipu rajoittaa elämääni ja olen herkistynyt sen seuraamiselle. Sain myös MRI-kuvia tulkinneelta lääkäriltä ohjeeksi etsiä itselleni personal trainer ja lähteä salille kuntoutumaan. Hänen mukaansa olin jäntevä ja hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta minulta puuttui lihasmassa. Hän sanoi että minun kuuluu saada lihaksiin massaa ja lisää voimaa.

Oikeasti haluaisin päästä kuntosalille, se on suurin haaveeni. Mutta silti pelkään. Olen kuullut että minulla on huono selkä. Minulla on hauraat välilevyt ja ne voivat räjähtää hermokanavaan lähes mistä vain. Hauraat välilevyt ovat geneettinen juttu. En koskaan saa nostaa pianoa tai raskaita taakkoja. Ne tulee jättää muille. En myöskään missään nimessä saa tehdä kiertoliikkeitä, ne tulee jättää terveempi selkäisille. Tulee myös välttää etunojia ja köyryä selkää, koska välilevyt noissa asennoissa juuri tursuavat hermojuureen herkimmin.

Näin monen vuoden jälkeen olen tuhlannut rahaani moneen hoitoon. Olen tehnyt tuhansia toistoja hermottaakseni ja vahvistaakseni core-lihaksia. Näiden vuosien ja kokemusten jälkeen, tuntuu että kuntoutuminen on yksi kryptinen yhtälö, johon ei tunnu olevan yhtään oikeaa ratkaisua. On ollut raskasta etsiä ja kääntää yksi kivi kerrallaan. Tiedän että jokaisen on tehtävä tämä matka yksin. Se on ollut kuin Afrikan tähti-peli. Suurimmasta osasta peliä tulee tyhjä tai rosvo, ja vain muutaman timantin olen matkaltani mukaani saanut. Vielä pitäisi löytää hevosenkenkä, jotta saisi aloittaa matkan takaisin lähtöpisteeseen.

Alaselkäkipuni sai uuden suunnan

”Eksyin sattumalta ystäväni suosittelemana Jerryn Facebook-sivulle. Sivusto vaikutti mielenkiintoiselta ja selän hoitoon liittyvää tietoa tutkivana ihmisenä, luin nopeasti sivuston julkaisut, joiden tieto oli kuulemma viimeisintä tutkimustietoa kivun hoidosta.

Hänen edustamansa osteopaattinen suuntaus herätti toivoa. Kahlattuani tekstejä, löysin sattumoisin kohdan, jossa hän esitteli edustamaansa metodia. Kirjoitin siltä istumaltani Jerrylle viestin.

Hän soitti minulle pian viestin saatuaan ja keskustelimme puhelimessa kuntoutumisesta ja selkään liittyvistä pelkotiloistani. Hän sanoi kuunneltuaan tarinani, että metodini on kuin tehty minulle. Päätin peloistani huolimatta lähteä uudenlaiseen kuntoutumiseen, vaikka olin tehnyt tähän saakka kaiken mitä meille selkäkuntoutujille ohjeistetaan, mutta tämän pidemmälle en ollut niillä ohjeilla päässyt.

Ensimmäinen tapaaminen

Jerry tutki paksun paperipinkan, jonka toin mukanani. Sen jälkeen keskustelimme ja kerroin tarinani. Kerroin peloistani, elämästäni ja kuntoutumispolustani. Kerroin ahdistuksesta ja ärtyneisyydestä joka liittyi jatkuvaan kipuiluuni. Kerroin miten haaveilen siitä että saisin harrastaa tavallisesti liikuntaa, käydä vaikkapa kuntosalilla. Eniten kaipaan luistelua ja laskettelua. Jerry sen sijaan sanoi että kuntoutumisen jälkeen on mahdollista, että voin harrastaa sekä luistelua ja laskettelua. Se kuulosti epätodelliselta ja vielä tässä vaiheessa minun on sitä vähän vaikea uskoa.

Ensimmäisellä käynnillä katsoimme liikeratojani, joita teen arjessa. Sain treeniohjeeksi vartalon eteentaivutuksen selkä pyöreänä ja vatsa rentona. Lisäksi sain hengitysharjoitteita. Olen aloittanut treenaamisen uteliaisuudella itseäni kuunnellen. Aloitettuani taivutukset, joita vieläkin vähän arvellen teen, en kuitenkaan ole saanut satutettuani selkääni. Se toimii kuten ennenkin. Kipu ei ole yltynyt. Sattumaako? Hengitysharjoitus sen sijaan tuntuu jotenkin ”vaikealta”. Palleahengityksen tarkoitus on rauhoittaa kehoa ja laskea stressiä. Olen hengittänyt pallea piukkuna varmaan jo 20 vuotta. Mutta harjoitteet jatkuvat…

Jerry sähköpostitse ensimmäisen käynnin jälkeen:

Kiitos erittäin paljon, tästä jatketaan ensi viikolla.  Vielä lisäys niihin kotiohjeisiin:
– jos selässä tuntuu kipua jatka kivuttomiin asentoihin hakeutumista; selinmakuulla polvet rintaan + hengittelyä ja kissa-asento + hengittelyä ja kyykyssä olemista. Näitä asentoja voi tehdä myös, vaikka erityisemmin kipua olisikaan.

Tsemppiä ja hyvää viikonlopun jatkoa 🙂

Alaselkäkipu taltutetaan liikkeillä

Ensimmäisen viikon eteentaivutus-venytys tuntui hyvältä. Se ei tuntunut pahalta selässä, toisin kuin pelkäsin. Olin itse asiassa jo aiemminkin hakeutunut selältäni kippura-asentoon kun selkä kipeytyi.. Olin huomannut että kun alaselkää venyttää niin se helpottaa alaselän ”painetta”. En vai oikeastaan ollut ymmärtänyt tuota mekanismia loppuun saakka – olin tehnyt sitä siksi että se tuntuu hyvältä, en siksi että olisin ajatellut selän tarvitsevan pyöreää selkää.

Ensimmäisen viikon jälkeen kun tein eteentaivutus-liikettä opin kuuntelemaan kehoani paremmin ja ymmärtämään että selkäni itseasiassa tarvitsee kipeästi juurikin eteen taipumista. Opin huomaamaan kun selkään tuli painetta, hakeuduin kyykkyasentoon tai kävin kesken työpäivän vessassa etunojia tekemässä. Tässä liikkeessä lihakset pääsevät venymään pitkäksi ja näin ollen saavat samalla happea. Myös välilevyt saavat ravinteita kun saavat liikettä.

Toisella tutkimuskäynnillä kiinnitimme huomiota Jerryn kanssa lisää selän liikkeisiin. Sain uusia liikkeitä, nyt niitä kaikista pelätyimpiä, eli kiertoliikettä. Olen treenannut corea kaksi vuotta päivittäin, mutta liikesarjoista puuttui kiertoliikkeet. Jos joku liike, niin tämä liike on ollut kaikilta osin pois minun selältäni. Luin vielä noin kuukausi sitten jostain uudesta kirjasta jossa kerrottiin välilevyn saavan pahinta painetta juurikin kiertoliikkeessä. Nyt kuitenkin lupasin kaikesta huolimatta tehdä minimissään viisi minikiertoa päivässä, kehoa kuunnellen.

Varovasti olen lähtenyt liikkeelle. En ole hurjastellut tai ollut uhkarohkea. Luottamuksen rakentaminen selkään on mielestäni myös oma mielen matka. Teen kaiken itseäni kuunnellen, ja kehoani kunnioittaen. Jerry kertoi että kun vaihdetaan liikesuuntaa voi alkuun esiintyä kipujakin.

Kolmas käynti

Jerry sähköpostitse kolmannen käynnin jälkeen

”Tänään ei tullut paljon uutta, mutta pienetkin oivallukset ovat tärkeitä. Oikeastaan oli opettavaista sinulle ja minulle kun kerroit pienestä selkäkivun poikasesta ja että se tuli juuri nyt. Mielestäni sille löytyi selitys kertomistasi työpaineista ja kollegaprobleemasta. Näin se herkistynyt selkä voi alkaa oireilemaan ja nyt osaat tunnistaa syitä selkäkivulle, joita varmasti jatkossa tulee.

Uutena liikkeenä tehtiin syvempi kierto+eteentaivutus vanhojen päälle, vaihtele saamiasi liikkeitä ja kuuntele kehoasi niiden aikana ja jälkeen.”

Sikermä selkäkipuni kuntoutumisesta

Edellisellä käynnillä ja sen jälkeen minulla oli ollut selkäkipuja pitkästä aikaan. Jerryn kanssa juteltuani ymmärsin että selkäkipujeni syy oli todennäköisemmin elämässäni olevat haasteet. Näin olikin, sillä päätin käynnin jälkeen keskittyä enemmänkin ratkaisemaan ongelmaa, jotta kehoni voisi jälleen rentoutua paremmin. Ja kivut rauhoittuivatkin seuraavan viikon aikana.

Elämässäni on tällä hetkellä menossa toden totta muutoksia, nämä vaikuttavat aina välillä selän jäykkyytenä ja kipuiluna. Onneksi osaan suhtautua asiaan, kuuntelen kehoani, mutta ymmärrän että kehoni puhuu minulle. Kipu on sen kieli kertoa ikävästä asiasta ympäristössäni, ajatuksistani tai asioista joka uhkaa tasapainoista elämääni jollain tavoin. Olen oppinut kuuntelemaan kipua. Tietyntyyppinen kipuviesti (tulee ja menee) ei ole vaarallista, se on enemmänkin tunteisiini / elämäntilanteeseeni / ympäristööni liittyvää uhkaviestiä. Siitä ei tarvitse terveyden osalta olla huolissaan. Siitä ei tarvitse mennä lääkäriin. Sairauteen tai vaikkapa hermopuristukseen liittyvä kipu on erilaista, esimerkiksi sähkön tunne jalassa on äärimmäisen epämiellyttävä ja sen tietää että se liittyy kompressioon, ei tunteisiin.

Olen ymmärtänyt Jerryn vastaanotolla sen että selän käyttäminen arjessa on tärkeää. Ei sen kanssa pidäkään elää käyttämättä. Selkä on tarkoitettu käytettäväksi. En sen vuoksi olekaan enää ”jaksanut” juuri jännitellä eri tilanteita, vaan olen vaan tehnyt asioita. Kuten, olen nostanut sukkia lattioilta, nostanut painavia kauppakasseja, imuroinut ja istunut pyöreällä selällä. En tietenkään ole nostanut pianoja tai aloittanut jääkiekkoa, jossa pääsee taklattavaksi laitaa vasten. Toki suojaan selkääni pahimmilta, mutta arjessa toimin sen kanssa mahdollisimman normaalisti ja ajattelematta.

Suurimmat lohdutuksen sanat ovat Jerryltä olleet ne että selän vanheneminen on biologista ja luonnollista. Toisilla ryppyjä tulee aikaisemmin kuin toisilla, toisilla nivelet paukkuu enemmän kuin toisilla, tukka harmaantuu tai selkä degeneroituu, ei siinä ole mitään sen kummallisempaa.”

Liike on selkäkivun lääke 

En voi sanoa tänä aikana tulleeni millään muotoa kipeämmäksi tehdessäni selän rullausliikkeitä, imurointia, puutarhatöitä, istunut pyöristetyllä selällä tai ”mikä pahinta” toteuttamalla Jerryn antamaa liikesarjaa jossa tehdään minikiertoliikettä. Päinvastoin olen tullut kivuttomammaksi ja liikkuvammaksi. Olen huomannut että selkäni tarvitsee pyöreyttä, se suorastaan huutaa sitä. Kun menen kippuraan, esim. kyykkyasentoon, selän venyminen ja pyöreys tuntuu tosi hyvältä. Voin jäädä siihen asentoon pitkiksi ajoiksi.

Harjoitteiden ja Jerryltä saadun tiedon avulla elämäni ei enää ”roiku” siinä kipuhelvetissä että miltä kehossani NYT tuntuu, vaan olen keskittynyt elämään itsessään. Toki, jos kehosta kuuluu isompia kivun tuntemuksia, äkkiä mieli niitä ryhtyy tarkkailemaan (siihenhän se on harjaantunut viime vuosien aikana), mutta ne pienemmät soraäänet olen oppinut jo ohittelemaan ymmärtämään, että kyse on elämäntilanteesta tai jostain mielen murheesta yms.

Jerryltä saamieni harjoitteiden kanssa en ole ollut tunnollinen. Tämä on ollut minulle tärkeä kokemus. Olen ylitunnollinen ihmisenä ja se myös pistää välillä pinnaa tiukalle. Olen saanut myös Jerryltä ajatuksia että ei harjoitteita tarvitsekaan tehdä joka päivä, vaan tekee niitä omaan elämään sopivissa hetkissä. Olen tehnyt harjoitteita keskimäärin kolmena päivänä viikossa epäsäännöllisen säännöllisesti.

Hermoston viisaus

Olen myös onnistunut ymmärtämään tämän polun kautta hermostoni viisauden. Kehonihan on suorastaa superälykäs, se viestittää jatkuvasti erilaisia asioita ympäristöstä ja itsestään. Ei, minun kehoni ei ole hiljainen keho. Se on täynnä elämää, se vuoro vaikuttaa kanssani, kertoo minulle miten se oikeasti suhtautuu elämään. Ja minä hölmö olen aiemmin pitänyt vuorovaikutusviestejä ongelmana ja olen niistä ahdistunut. Se on ollut turha ahdistuminen, sillä oikea ongelma on ollut elämässäni jollain muulla sektorilla, jota kehoni vain on viestinyt uhkana. Kun nämä asiat saa ratkaistua, kehokin rauhoittuu. Toisaalta ehkä elämää täynnä oleva kehoni kertoo sinulla ja minulle enemmänkin sen, että minun elämäni on täynnä elämää, johon kehoni responsiivisesti vastaa.

Kaiken tämän jälkeen olen aloittamassa kuntosaliharjoittelun. Uskokaa tai älkää, olen odottanut tätä pitkään.

Aikomukseni on aloittaa 10 min x 2 crosstrainer-harjoittelu alkuun kaksi – kolme kertaa viikkoon. Teen tätä kuukauden ajan ja sen jälkeen on tarkoitus katsoa kuntosalilaitteet Jerryn kanssa siten että liikeradat ovat oikeat selälleni. Tarkoituksena on lähteä ensin kohottamaan hapenottokykyä ja saada hikeä pintaan. Sellaisesta liikkumisesta minulla on vuosia. Sen jälkeen kasvatetaan lihaksistoa, mutta tämän kaiken haluan tehdä matalalla noususuhdanteella. Seuraava tapaaminen ja päiväkirja merkintä liittyykin kuntosaliharjoittelun aloittamiseen.

Jerryn vastaus sähköpostitse:

Tämä on niin mukavaa luettavaa, mahtavaa nähdä tekstistä miten ihminen voi voimaantua takaisin normaaliin elämään. 

Toivottavasti jaksoit pysyä mukana, erityisesti toivon, että olet saanut tätä lukiessasi toivon kipinän paremmasta kivuttomammasta huomisesta. 

Minulle voi varata ajan vastaanotolleni tästä linkistä.

Kiitos kun luit blogiani 🙂

Jerry
osteopaatti, pt